Nuorten asema pitkittyneen talouskriisin ja laman euroopassa

Suomessa vallitsee tällä hetkellä noidankehä; meillä on iso määrä nuoria kouluttautuneita ihmisiä, jotka ovat uhranneet parhaat nuoruusvuotensa opiskeluihin, osa-aikatöihin ja erilaisiin ponnisteluihin päästäkseen elämässään eteenpäin. Yhteiskunnan vastaus järjestelmään pettyneille nuorille, jotka odottivat vain asianmukaisesti palkattuja normaaleja töitä ja normaalia elämää, että ”yhteiskunta ei ole teille mitään velkaa”. Tällainen asenneilmapiiri on erittäin vaarallinen. Nuoret eivät ole syyllisiä kansainväliseen finanssikriisiin ja maailmanlaajuiseen lamaan. He eivät ole olleet äänestämässä EU:n ja Euroon liittymisestä. Heille on luvattu tulevaisuus, jossa on tarvetta jokaisen kansalaisen panokselle ja ponnisteluille yhteiskunnassamme. Nyt on kasvanut ja kasvamassa petetty nuorten sukupolvi, ja hinnan maksaa koko yhteiskunta omalla ylimielisyydellään ja kyvyttömyydellään parantaa nuorten työllisyyttä ja mahdollisuuksia suomalaisessa yhteiskunnassa.

On demokratiaa ja ihmisarvoa halventavaa laittaa kansalaiset pankkikriisin maksajiksi ja erityisesti nuorempien sukupolvien ainutkertainen elämä, heidän unelmansa ja haaveensa, kaadetaan kertaheitolla redusoimalla heidät suomen velan lyhentäjiksi ja palkanalennusorjiksi. Toisin kuin jotkut asiantuntijat esittävät, palkanalennukset eivät edusta kilpailukykyä, vaan kasvavaa määrää kansalaisia, joiden tulot eivät riitä elämän perusedellytyksiin; ruokaan ja asumiseen. Tämän ”kilpailukyvyn” maksaa julkinen sektori eli kunnat ja valtio kasvavilla sosiaalimenoilla. Nyt ollaan sellaisessa tulehtuneessa tilanteessa, jossa samaan aikaan tietyt tahot vaativat palkanalennuksia ja kilpailukykyä, mutta haluavat samaan aikaan myös alentaa sosiaali- ja työttömyysturvaa. Olen hyvin vahvasti tällaista politiikkaa vastaan.  Uskon, että jokainen työntekijä, joka raataa huonolla palkalla vain maksaakseen ruoan ja asumisen, tietää, että kilpailukyky on ruma sana.

Yhteiskunnallinen ajattelija Deleuze kiteytti modernille kapitalismille tyypillisen ´kilpailuttavan´ vallan toimisen nykyajan yhteiskunnissa seuraavasti:

”…the corporation constantly presents the brashest rivalry as a healthy form of emulation, an excellent motivational force that opposes individuals against one another and runs through each, dividing each within”.

Deleuze korosti erityisesti sitä tällä lauseellaan, että sosiaalistamalla kansalaiset nuoresta iästä asti pitämään luonnollisena häikäilemätöntä kilpailua yksilöiden välillä, yhteiskunnan tarve ylläpitää sosiaalisen kontrollin instituutioita vähenee ja ihmiset keskinäisellä kilpailullaan syrjäyttävät toinen toisiaan ilman tunnontuskia.  Eräs viime vuosien käytetyimmistä termeistä kilpailukyky liittyy nähdäkseni keskeisesti tähän ’kilpailuttavan’ vallan brutaaliin maailmaan.

”Kilpailukyky” poliittisena ideologiana sotii hyvin vahvasti hyvinvointivaltion ideaa vastaan ja lähimmäisestä huolehtimisen sijaan se kannustaa häikäilemättömään oman edun tavoitteluun muiden kustannuksella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>